view counter
view counter
view counter
view counter
ll
view counter
04
maalis

Shh...

kirjoittanut: Harmi
04.03.2011 klo 22:42
On hiljaista. On niin hiljaista, että kuulen oman hengitykseni. Ja vaikka tassuni ovat pehmoiset, kuulen niiden tepsuttelun laattalattialla.
 
Tämä alkaa olla vähän kammottavaa. Missä kaikki ovat?
 
Taisin eksyä. Kaikki tutut kengät katosivat jonnekin. Pelastumista odotellessani olen täällä viikset jännityksestä väristen kierrellyt ja tutkinut paikkoja. Suuresta aulasta löysin maalattuja kuvia, joissa isot, mustat kissat irvistelevät. Olen ihan varma, että yksi niistä naukaisi, kun hipsuttelin ohitse. Olin kuin en kuulisi mitään. En ehkä oikeasti kuullutkaan.
 
Aulan tutkittuani kiipesin yksi, kaksi, kolme, ... , yksitoista, kaksitoista, niin monta porrasta, että en pystynyt niitä laskemaankaan, ja sitten en jaksanut enempää ja lepäsin vähän.

Heräsin lähestyviin askeliin. Vieraat, mustat kengät kiipesivät askelmat ja pysähtyivät viereeni, ja seuraavaksi huomasin olevani sylissä matkalla ylöspäin. Käyhän se näinkin, ajattelin, eipähän tarvitsisi itse kiivetä portaita loppuun asti. Päätin siis olla protestoimatta ja nautin helposta kyydistä.

Mustat kengät kävelivät sisään ovista, joiden takana oli iso ja hämärä huone täynnä penkkejä. Penkit jatkuivat kauas alas, ja siellä ihan alhaalla oli kirkkaasti valaistu lava. Alkoi huimata. Hyppäsin alas sylistä ja juoksin kohti lavaa. Mennessäni kuulin, miten mustat kengät sanoivat, että siellä huoneessa tulisi tapahtumaan paljon kaikenlaista sitten conin aikaan. Oli miten oli, minä en sinne aio enää mennä. Ainakaan sieltä yläkautta.
 
Löysin nimittäin alhaalta lavan läheltä jännän, kahvintuoksuisen käytävän, jota pitkin pääsee sinne samaan huoneeseen toista reittiä.
 
Nyt, kun olen nuuskinut kaikki kulmat ja mussutellut kaikki pöytien alta löytyneet pullanmurut, alkaa tämä eksyminen toden teolla kyllästyttää. Tämä ei ole enää yhtään mukavaa. Missä te olette? Tulkaa hakemaan minut pois!
 
Kas, tuota pikkuista huonetta en huomannutkaan äsken. Näyttääpä tuo sohvatyyny kovin pehmeältä... Ja takkatulikin lämmittää ja rentouttaa oikein mukavasti. Kyllä vain, taisinpa löytää lempipaikkani! Jospa oikaisen tähän, ihan hetkeksi vain...
 
Eksyminen onkin aika lokoisaa touhua. Jospa ne pelastajat eivät ihan vielä saapuisi.
 
- Harmi
 
P.S. Lopulta ne sitten hakivat minut pois. Kesken unien. Mutta saan kuulemma jatkaa nokosia lempipaikassani sitten conin aikaan. Muistakaakin, että se takkahuoneen sohvatyyny on varattu minulle!