Minä olen kissa

Olihan tätä jo odoteltukin! Ymmärsivät viimein, että tällaisen pienen eläimenkin on saatava äänensä kuuluviin meluisessa maailmassa.

Ihan näin alkuun oikaisen pari harmillista väärinkäsitystä.

Meikäläinen on kissa, ei suinkaan ”suloinen pikku mussukkatassukka”. Nimi on Harmi. Ja Harmi-kissat eivät pidä hellimisestä ja kellimisestä ja sen sellaisesta lepertelystä, ja se eilinen oli vain sellainen väliaikainen mielenhäiriö.

No kerrankos sitä nyt sattuu innostumaan, kun savusilakan ihana aromi huumaa pään ja kutittelee viiksenpäitä! Olisi Kiyoko saanut varoittaa, ennen kuin minulle esittelee savusilakantuoksuisia ystäviään. Oli vähällä, etten satuttanut itseäni siinä mielentilassa.

Mussukkatassukka, pfft…

Muutenkin Kiyokon kanssa on välillä hankala pärjätä. Hän saa niin kummallisia päähänpistoja, ja jotenkin se olen aina minä, joka niistä seurauksista sitten kärsii. Viimeisin tempaus taisi olla tämä järjettömän hyvä idea, että ostetaan meille – kuvitelkaa nyt – tanssimatto! Tuon takia meikäläisen tassut ovat nyt hurjan kipeät, näkökentässä vilisee nuolia ja korvissa kuuluu alati outo ininä.

Minä olen muuten parempi tanssija kuin Kiyoko. Mutta siitä kerron ensi kerralla lisää, koska juuri äsken alkoi putoilla suuria lumihiutaleita. Ne haluavat ehdottomasti tulla syödyiksi.

- Harmi