Tahmatassunne täällä tunnelmoi ja nuuskuttelee herkullisia joulun tuoksuja! Toinen pellillinen piparkakkuja onnistui oikein hienosti, mikä on ihan minun omaa ansiotani. Tarkkasin kelloa silmä kovana ja kävin pukkaisemassa Kiyokoa kylkeen, kun tismalleen kahdeksan minuuttia oli kulunut.

 

Ensimmäisen pellillisen Kiyoko kaatoi kompostissa asuville pienille olennoille, jotta nekin saisivat osansa joulumielestä. Sanoin Kiyokolle, etteivät niiden olentojen hampaat pysty sellaisiin mustiin kökkösiin, mutta Kiyoko vain nauroi ja upotti uunipellin lumihankeen jäähtymään.

 

Joudun nykyään olemaan alati varuillani, sillä kaapit pursuavat kaikenvärisiä lankakeriä ja ihanan pehmeitä kangaskappaleita, joissa kuitenkin törröttää salakavalia neuloja. Kiyoko sanoi, että heti vuoden vaihduttua hän alkaa tehdä niillä jotain, koska toukokuuhun on enää muutama kuukausi aikaa. Olisi vähintäänkin kohtuullista, että korvauksena loputtomasta kärsivällisyydestäni Kiyoko ompelisi minulle yli jäävistä hukkapaloista jotakin muhkeaa ja lämmintä. Kiyokon ollessa ompelijana niitä hukkapaloja kuitenkin tulee, liiankin kanssa.

 

 

Olen edelleen parempi tanssija kuin Kiyoko. Takacrossit ja handstepit sujuvat kuin leikiten, mikä ei liene yllätys. Meillä kissoillahan on ihan luonnostaan pettämätön tasapaino ja rytmitajukin vertaansa vailla.

 

 

Kiyoko on tainnut unohtaa sen uunipellin lumihankeen. Niinpä niin. Laita tyttö asialle, mene itse perässä…

 

- Harmi