Harmin palsta
Resepti: Minuuttilohi kevätsipulin kera
15.05.2011 klo 22:50
Minuuttilohi sopii mainiosti vaikkapa alkupaloiksi. Reseptistä riittää lohta maisteltavaksi yhdelle tytölle ja yhdelle kissalle.
200 g lohisiivuja
nippu kevätsipuleita
sitruunamehua
suolaa, mustapippuria
öljyä paistamiseen
Paista kevätsipulit kevyesti öljyssä. Laita sipulit syrjään odottamaan. Paista ohuet lohisiivut nopeasti molemmin puolin öljyssä kuumalla pannulla. Mausta lohet suolalla, mustapippurilla ja sitruunamehulla. Laita kevätsipulia päälle ja tarjoa annos vaikkapa salaatin tai pienten paistinperunoiden kera.
Kiyoko löysi reseptin Kotikokista. Mm.
- Harmi
Mitäs minä sanoin
11.05.2011 klo 10:23
Shh...
04.03.2011 klo 22:42
Aulan tutkittuani kiipesin yksi, kaksi, kolme, ... , yksitoista, kaksitoista, niin monta porrasta, että en pystynyt niitä laskemaankaan, ja sitten en jaksanut enempää ja lepäsin vähän.Heräsin lähestyviin askeliin. Vieraat, mustat kengät kiipesivät askelmat ja pysähtyivät viereeni, ja seuraavaksi huomasin olevani sylissä matkalla ylöspäin. Käyhän se näinkin, ajattelin, eipähän tarvitsisi itse kiivetä portaita loppuun asti. Päätin siis olla protestoimatta ja nautin helposta kyydistä.
Matkamessujen mukavin olkapää
25.01.2011 klo 16:00
Kiyoko sanoi, että messuilla on kaikenlaisia herkkuja. Ja että saan matkustaa sylissä, ja nukkua juuri silloin kun haluan. En sitten keksinyt, miten jotkut messut muka eroavat ihan tavallisesta päivästä, joten lähdin mukaan.
Mutta huh! Enpä ole ikinä nähnyt kerralla noin paljon ihmisiä. Kaikki sitä paitsi tuijottivat niin, että ihan veti vaivautuneeksi olon. Kiyoko oli tietysti vain innoissaan joka ikisestä ihmisestä ja käveli ympäriinsä ja hymyili ihan kaikille. Siitä Kiyokon olkapäältä oli hyvä tutkia ihmisvilinää ja kummallisia ääniä ja kaikenlaisia jännittäviä tuoksuja.
Kojuissa ja käytävillä oli niin paljon pyörryttävän mielenkiintoisia juttuja, että alkoi ihan uuvuttaa. Otinkin sitten ihan suosiolla iltapäivänokoset, rennosti messuosaston pöydällä makaillen.
Tai olisin ottanut, mutta torkut keskeytyivät, kun joku jakkupukuinen naisihminen kävi minut herättämässä ja sanoi, ettei esitteiden päällä saa makailla. Pakko oli maukaista loukkaantuneesti, ja päätinkin sitten siirtyä vähän sivumpaan arkun päälle jatkamaan unia.
Jotka keskeytyivät taas, kun joku alati naureskeleva, parrakas nuorimies kävi tökkimässä minua ja sanoi, että olen painava.
Tietenkin olin! Mitä muuta voi odottaa, kun on kierrellyt siellä sun täällä maistelemassa porotahnaa ja loimulohta ja viljapossua ja sellaisia herkullisia makuja, joita minä kissaparka en tiennyt olevankaan. Viimeisen kolosen massustani täytin rapisevaan paperiin käärityllä suklaapalalla, jonka nappasin erään laivastoasuun pukeutuneen, jättiläismäisen kissan korista. Mm, mitä muistoja…
Lopulta se naureskeleva mies lopetti tökkimisen, ja pääsin jatkamaan herkullisia uniani. Ne päättyivät vähän ikävästi, sillä jossain vaiheessa heräillessäni huomasin, että olin ihan liian korkealla. Joku oli kehdannut nostaa minut olkapäälle, joka ei taatusti ollut Kiyokon! Juuri, kun olin loikkaamassa alas, näkökentässä välähti. Ja sitten välähti toisenkin kerran, ja kolmannen. En unenpöpperöissäni käsittänyt lainkaan, mitä tapahtui. Kiyoko kertoi myöhemmin, että se olkapää oli kuulunut jollekulle kiinnostavalle ja taitavalle cossaajalle, ja että siksi minusta oli pitänyt ottaa valokuva sen kanssa.
Ja olihan siinä sitten kuitenkin varsin mukava lepäillä.
- Harmi
Siellä olen minä ja olkapää,
jolla on mukava makailla.
Korvia, tassuja, pulleita massuja
22.12.2010 klo 22:35
Minä olen kissa
29.11.2010 klo 19:20
Olihan tätä jo odoteltukin! Ymmärsivät viimein, että tällaisen pienen eläimenkin on saatava äänensä kuuluviin meluisessa maailmassa.
Ihan näin alkuun oikaisen pari harmillista väärinkäsitystä.
Meikäläinen on kissa, ei suinkaan ”suloinen pikku mussukkatassukka”. Nimi on Harmi. Ja Harmi-kissat eivät pidä hellimisestä ja kellimisestä ja sen sellaisesta lepertelystä, ja se eilinen oli vain sellainen väliaikainen mielenhäiriö.
No kerrankos sitä nyt sattuu innostumaan, kun savusilakan ihana aromi huumaa pään ja kutittelee viiksenpäitä! Olisi Kiyoko saanut varoittaa, ennen kuin minulle esittelee savusilakantuoksuisia ystäviään. Oli vähällä, etten satuttanut itseäni siinä mielentilassa.
Mussukkatassukka, pfft…
Muutenkin Kiyokon kanssa on välillä hankala pärjätä. Hän saa niin kummallisia päähänpistoja, ja jotenkin se olen aina minä, joka niistä seurauksista sitten kärsii. Viimeisin tempaus taisi olla tämä järjettömän hyvä idea, että ostetaan meille – kuvitelkaa nyt – tanssimatto! Tuon takia meikäläisen tassut ovat nyt hurjan kipeät, näkökentässä vilisee nuolia ja korvissa kuuluu alati outo ininä.
Minä olen muuten parempi tanssija kuin Kiyoko. Mutta siitä kerron ensi kerralla lisää, koska juuri äsken alkoi putoilla suuria lumihiutaleita. Ne haluavat ehdottomasti tulla syödyiksi.
- Harmi
